Pyhäinpäivänä 6.11.2010 syntyivät Aamoksen ja Namun pennut. Kokemusta oli heti aamuyöstä alkaen jakamassa myös Aamoksen omistaja Hanna, joten ensimmäisen päivän kuvat ovat hänen kamerastaan. Hannan kuvia ovat myös monet myöhemmistä pentukuvista. Pennut taisivat ihastuttaa Hannaa kovasti, koska vaikutti siltä, että niistä joku voisi ehkä tulevaisuudessa lähteä Hannan mukaan kotiin asti isi-Aamoksen kaveriksi. Suurkiitos avusta, Hanna!
Lopputulos seitsämän veljestä (Juhani, Tuomas, Aapo, Simeoni, Timo, Lauri ja Eero) sekä Aino ja Venla. Tai Ruotsalaisuuden päivän kunniaksi Åke, Håkan, Calle, Göran, Daniel, Stefan och Olle, med Vickan och Madde.
Toinen päivä ja kaikki hyvin 🙂
*****
Ikää on kertynyt viikon verran
elämä on yhtä syömistä…
… ja nukkumista …
*****
ikä 2 viikkoa, edelleen pallomasu, ja uni maistuu äidin kaulalla 🙂
*****
ikää pian kolme viikkoa
Pennut pyrkivät sen verran aktiivisesti poistumaan pentulaatikosta (etenkin äitiä rappusena käyttäen homma lähes onnistui) että laatikko poistettiin ja lapsukaiset saivat vallata puoli olohuonetta. Kävely sujuu pääosin kivasti, hetkittäin jopa tukevasti, ja sisarukset yrittävät vähän leikkiäkin keskenään. Pentuaidan takaa on kiva seurustella myös Sirun ja Söpön kanssa, joten pennulaisilla riittää puuhaa ja maailma vähitellen avartuu.
*****
4 viikon ikäisiä isoja pötkylöitä,
äiti hoitaa lapsukaisia edelleen loistavasti
H A U !!!!
”Siru-täti tuu mun kaa leikkiin!”
*****
ikä 5 viikkoa
kuvat (c) Larisa Norlamo ja Tomi Puusaari
*****
Ikää on kertynyt kuutisen viikkoa, pennulaiset ovat kasvaneet hurjasti, leikkiminen on jo varsin vauhdikasta, eikä meille enää kukaan pysty hiipimään sisään niin salaa, ettei koko lauma heräisi vastaanottamaan tulijaa ja piippaamaan pentuaidalle päästäkseen moikkaamaan tulijaa.
Tässä ollaan iltapisulla pihalla, äidilläkin on kivaa 🙂
*****
Joulupäivänä pallerot täyttivät 7 viikkoa ja vielä aamulla aikaisin olohuoneeseen tullessani vastassa oli ihana lauma lapsukaisia jotka kilpaa kiipesivät vasten pentuaitaa, tervehtivät ja piippasivat aamuruokaa.
Päivän mittaan kaikkia pentuja tultiin hakemaan omiin koteihinsa, omien ihmistensä hellittäviksi ja parhaiksi ystäviksi. Kaikilla pennuilla on ihanat rakastavat omat omistajat ja hyvät kodit. Siitä huolimatta mieli on haikea, ja illalla kotimme vaikutti kovin tyhjältä, hiljaiselta ja autiolta. Onneksi Sirua ja Namua viihdyttämään ja ikävää lievittämään jäi suloinen pikkuinen ”Nasu” 